~What I See ? I see hope

Hei en tiädä onko tämä sovelias kirjoitus, mutta haluan kertoa teille mitä eilen kävi. Eilen illalla sain romahduksen tapaisen kohtauksen. Itkin ja en ajatellut mitään muuta, kuin kuolemaa. Itkeminen ei suostunut loppumaan kunnes sain itseni rauhoitettua. Itkin vielä vähän mutten enään niin paljoa. Minulla oli ollut koko sen ajan Tietokoneeni päällä.Olin aikeissa sulkea sen kunnes huomasin jotakin erikoista. Ex-tyttöystävä oli tökkänyt minua facessa. Okeih mä ajattelin kait se teki sen vahinggossa tökkäisin takaisin. Pian huomaan hän tykkäsi yhdestä meidän yhteisestä vanhasta tilasta. Aloin joh ihmettelemään asiaa. Pian hän tökkäsi minua takaisin. Tökkiminen jatkui 5 minuuttia. Kunnes laitoin hänelle viestin jossa kysyin häneltä " Anteeksi että häiritsen mutta vihaatko minua?". Vastauksena tuli "En mä sua vihaa Noora". Sen jälkeen vielä " Jos on asiaa vielä laita viestii.." Laitoin hänelle viestin jossa pyysin häneltä suhteemme huonoista ajoista ja kuinka häntä kaipaan. Pian saan viestin jossa hän pyysi minua soittamaan. Rohkaisin itseni ja soitin. Puhelimesta kuului surullinen ääni ja Hän kertoi tehneensä väärin, etteih hän oikeesti koskaan halunut meidän välien mennevän poikki. Hän sanoih " Mä rakastan sua aina". Mä romahdin itkin ja hymyilin en ollut tuntenut pitkään aikaan mitään tällaista. Kerroin että kaikki on okei. Puhuimme vähän ajan. Jotenkin nyt kaipaan häntä vielä enemmän. Joka hetki tuntuu olevan nyt jotenkin toiveliaanpi. Vaikka olen vieläkin surullinen, siitä et en voi vain mennä hänen luokseen ja halata häntä ja kertoa kuinka olen kaivannut häntä. 

Niin eilen kävi.. Miietiskelin tänään häntä ja itkin koska kaipaan. Kaipaan niitä päiviä joka ikistä hetkeä jolloin sain häntä pidellä. Käsikädessä kulkea ihmisten edessä. Toivon vielä, että Hän palaisi luokseni. Joka hetki mietin mitä tapahtuisi jos pääsisin hänen luoksensa. En voi kuin toivoa... Minä odotan vielä sitä päivää...