~Miltä susta oikeesti tuntuu?

Hei. Mulla on ollut aika rankkaa. Ruoka ei maita ja kukaan ei huomaa kun laihdun päivä päiltä. Ei se minua häiritse, mutta kun kaikki ovat ennenkin väittänyt että minulla on syömis häiriötä. Noh mutta eipä ketään tunnu enään kiinostavan. Mua masentaa vieläkin, enkä tiedä edes enään mikä. Tuntuu kuin olisin menettänyt lopunkin ilon elämästä. Minusta on tulossa pessimisti. Löydän kaikista asiosta ja ihmisistä pahoja asioita. Ennen minä löysin hyvät aisat vain.Tunnen itseni hyvin tarpeettomaksi ihmiseski. Mitä mä olen saavuttanut elämälläni tähän asti ? En mitään opiskelupaikkatkin meni ohi suun. Saan ihmiset kärsimään tunteillani ja feikki hymyllä. Kaikki näkee minut iloisena känni ääliönä. Olin poikien kanssa pitkästä aikaan juomassa. Join kaiken tyhjään vatsaan ja noh loput voitte varmaankin arvata. 

En tunne enään edes syyllisyyttä. Jotenkin ajatus elämästä on muuttunut. Elämä oli enennen jotain jännittävää ja odottomatonta. Nykyään samaa asiaa joka päivä mitään uutta. Ärsyynnyn helposti, Suutun helposti, Masennun helposti, Ahdistun helposti. En ole nukkunut öisin nykyään se venyy ilta-päivään. Ei tunnu helpolta enään mikään. Olen ollut varpaillani monet vuodet ja pelännyt tätä tunnetta. Mutta nyt se on jo arkipäivää. Tunnnen suunnatonta vihaa monia ihmisiä kohtaan. En ole ajatellut vähään aikaan satuttaa itseäni. Mutta itsemurha ajatus on jotenkin tuttu. Mutta mitä turhaan tappaa itseään. Me kuollaan jossain vaiheessa kumminkin. Kaikki joskus katoaa. Eih ehkä hetkessä, mutta pikku hiljaa ja vähän kerrallaan. Viime tekstissäni kerroin, kuinka kaipaan öisin ex-tyttöystävääni. Tuntuu jotenkin siltä, että hän ei olisi koskaan minusta välittänytkää. Olin aivan liian hyvä sydämminen. Olen ollut jo pitkän ajan. Mutta sen on loputtava. En tahdo enään kärsiä tällaista Naisen takia. Ei en hyväksy sellaista käytöstä minua kohtaan enään. 

"Joskus ihminen jota tarvitsisit eniten osottautuu ihmiseksi jota ilman pärjäät parhaiten "

 

~hard rain ~

 

 ~Yeah, I Know~