New video

               Tein ton 10 faktaa.. Ja noi faktat on vaan ihan tuulesta temmattuja joten älkää ihmetelkö :)

~Videoooh !!

                                          


                                          Älkää olko silti niin tuomitsevia vaikka oonki tylsä ;o

~Bob marley

Hei kaikille <3 Jooh niin mulle tuli tälläin mun fanitus postaus päällä joten on pakko kirjoittaa!

Niin siis.. Minun hyvä ystäväni joka tuntee minut suorastaan perin pohjin. ( Huomatkaa asia hän on poika ja silti mun parhaimpia ystävii)Hän oli ollut laivalla ja en nähnyt häntä vähään aikaan. Pyysin häntä tuomaan mulle jotain tuliaisia. Ja hän yllätti minut täysin. Hä oli ostanut minulle Bob marleyn fanipaidan! Olen ollut toivonut sitä jo pari vuotta mutta en koskaan ollut löytänyt tai vaan raha tilanteiden takia voinut sellaista ostaa. 

Olen Bobin fani. En ole sen takia, että Bob oli kova mies ja poltti marihuonaa en en. Olen Hänen faninsa koska hän oli rege musiikin legenda ja hyväsydämminen mies joka toivoi maailmalle rauhaa ja rakkautta. Bob marley lauloi rakkaudesta ja rauhasta. Myönnän ja tiedän hän lauloi myö marihuonasta... Mutta se ei ollut se asia mistä pitäisi olla ylpeä. Joskus pienenä en ymmärtänyt mitä hienoa hänen kappaleissaan oli. Mutta kuunnellessani hänen kappaleitaan enemmän ja ymmärtäessäni lyricat. Jotenkin se on vain se mistä mä diggaan. Musta Bob oli yksi parhaimmista laulajista. <3

 

~One Love

~Hei

Hei halusin taas kirjoitella vaikka nyt on tullut kirjoiteltua aika tiheästi. Mut jooh oon huoman että oon menettän pari lukiaa joh. No ei kait se mitään haittaa. Olen miettyn mitäköhän te musta ajattelette..?? en ole kauheesti kuullut mitään paulautetta mun jutuista vaan joistain pienistä olen. Joten pyyän antakaa palautetta mä vastaan kunhan multa jotain kysytään. 

Niin ja juuh mul on ollu nyt 3 viikko putkee jokaisella viikolla 1 kerran kaverit meillä kyläs, kun porukat ollu pois kotoa. Ja kavereilla tarkotan 2 ihmistä. Mulla tällä hetkellä tuntuu olevan 3 läheistä kaverii. Mä en oikee tiiä muitten mielipiteistä enää mua kohataan. Nimittäin kuuli näiltä mun kavereilta että porukka on 2 vuotta jo mun selän takana puhun musta paskaa ja arvostellut minua minun seksuaalisuuteni vuoksi. Heidän mielestä minusta tuli epämielyttävä, hyljittävä, ällöttävä ihminen heti sen jälkeen ,kun tulin kaapista. Kaikki mun kaverien ystävät ovat hoilanneet kavereilleni jo 2 vuotta miksi? Miksi olet tuon lepakon kaveri? ... Joten vaikka sisimmissäni kyllä arvelin tätä..mutta nyt, kun tuli julki se sattuu. Minulla alkaa pikku hiljaa menemään huomnommin ja huonommin. Mä aijon silti pärjätä. Oon pakottan itteni pärjäämään tähänkin asti tän kaiken paskan keskellä joten vien sen loppuun asti. Vaikka kylläkin joka päivä ainakin kerran käy mielessä se kuinka helppoa olisi vain luovuttaa tämä kaikki. Tällä hetkellä toivon kovasti, että pääsisin opiskelemaan Ekamille (Kotkaan). Olen aina rakastanut sitä paikkaa. Se tuntuu paljon paremmalta paikalta kuin tämä peräkylän Myllykoski jossa puukotetaan kavereita joskus jopa ihan kirjaimellisesti. Olen odottanut kauvan sitä. Se on ollut kauvan jo toiveeni päästä sinne. Jospa siellä saisin asiat kuntoon. Saisin ehkäpä uuden elämän alun. Alottaisin kaiken alusta. Keskittyisin opiskeluun kunnolla ja ehkäpä päässin sitten töihin. Kaipaan sitä meri maisemaa jota pienenä sillä katselin. Olin aina niin iloinen siellä päin. Oon monesti sanon et mulla ei oo unelmii. Mut kyl mul nyt on ja se on päästä vittuun täältä Myllykoskelta jolloin en ikinä enään koskaan palaisi tänne. 

 

~Hei mitä kuuluu?? Sä et tiiä miltä musta tuntuu!

Hei ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisista. Koska en tohdi alkaa kirjoitella aina mun ongelmistani vain. Joten jooh mulla eon mennyt nyt jo ihan suhteellisen hyvin. Ja Mä olen saannut vähän aikaa sitten sellasen lemmiki liskon jonka nimesin Hugoksi. Se on tosi ärhäkkä ja just sellain millain mun lemmikkien pitääkin :3 Se on pari vuotias ja se on tosi ihanan ja tosi ihanan värinenkin :) Sille on nyt syötetty sirkkoja ja jauho matoja joita välillä pitää kastaa lisä-vitamiini pulverissa. Olen yrittänyt myyjän mukaisesti sitä totutteleemaan välillä kasvis ruokiin, mutta testit on päätyneen aina samaan joka on ei kelpaa. Ja nyt minä tässä eilen näin ekaa kertaan, kun Hugo luo nahkaansa. Ja nyt sillä on taas uudet puhtaat suomut. 

Niin ja tänään kävi niin, että mennin Äitilleni sanomaan "leikkisitko taas mun hiukset ?" Siihen äiti totesi "leikataan sitten kunnolla" 15 minuutin kuluttua kun katsoin peiliin niin kappas. Nyt minulla on sitten irokeesi. Ei siinä mitään oon aina halunut keesin :3

 

Hugo (Hulina poika)

                                                 Hugo on noin 20 cm pituinen (päästä-päähän)

                                             Siinä on mun uusi keesi! Hope you like it :3

~What I See ? I see hope

Hei en tiädä onko tämä sovelias kirjoitus, mutta haluan kertoa teille mitä eilen kävi. Eilen illalla sain romahduksen tapaisen kohtauksen. Itkin ja en ajatellut mitään muuta, kuin kuolemaa. Itkeminen ei suostunut loppumaan kunnes sain itseni rauhoitettua. Itkin vielä vähän mutten enään niin paljoa. Minulla oli ollut koko sen ajan Tietokoneeni päällä.Olin aikeissa sulkea sen kunnes huomasin jotakin erikoista. Ex-tyttöystävä oli tökkänyt minua facessa. Okeih mä ajattelin kait se teki sen vahinggossa tökkäisin takaisin. Pian huomaan hän tykkäsi yhdestä meidän yhteisestä vanhasta tilasta. Aloin joh ihmettelemään asiaa. Pian hän tökkäsi minua takaisin. Tökkiminen jatkui 5 minuuttia. Kunnes laitoin hänelle viestin jossa kysyin häneltä " Anteeksi että häiritsen mutta vihaatko minua?". Vastauksena tuli "En mä sua vihaa Noora". Sen jälkeen vielä " Jos on asiaa vielä laita viestii.." Laitoin hänelle viestin jossa pyysin häneltä suhteemme huonoista ajoista ja kuinka häntä kaipaan. Pian saan viestin jossa hän pyysi minua soittamaan. Rohkaisin itseni ja soitin. Puhelimesta kuului surullinen ääni ja Hän kertoi tehneensä väärin, etteih hän oikeesti koskaan halunut meidän välien mennevän poikki. Hän sanoih " Mä rakastan sua aina". Mä romahdin itkin ja hymyilin en ollut tuntenut pitkään aikaan mitään tällaista. Kerroin että kaikki on okei. Puhuimme vähän ajan. Jotenkin nyt kaipaan häntä vielä enemmän. Joka hetki tuntuu olevan nyt jotenkin toiveliaanpi. Vaikka olen vieläkin surullinen, siitä et en voi vain mennä hänen luokseen ja halata häntä ja kertoa kuinka olen kaivannut häntä. 

Niin eilen kävi.. Miietiskelin tänään häntä ja itkin koska kaipaan. Kaipaan niitä päiviä joka ikistä hetkeä jolloin sain häntä pidellä. Käsikädessä kulkea ihmisten edessä. Toivon vielä, että Hän palaisi luokseni. Joka hetki mietin mitä tapahtuisi jos pääsisin hänen luoksensa. En voi kuin toivoa... Minä odotan vielä sitä päivää...

~Kaipaan sua vaan niin paljon..

                                    ~Ymmärrän että olin vain liian erillainen ja hankala..~

~Miltä susta oikeesti tuntuu?

Hei. Mulla on ollut aika rankkaa. Ruoka ei maita ja kukaan ei huomaa kun laihdun päivä päiltä. Ei se minua häiritse, mutta kun kaikki ovat ennenkin väittänyt että minulla on syömis häiriötä. Noh mutta eipä ketään tunnu enään kiinostavan. Mua masentaa vieläkin, enkä tiedä edes enään mikä. Tuntuu kuin olisin menettänyt lopunkin ilon elämästä. Minusta on tulossa pessimisti. Löydän kaikista asiosta ja ihmisistä pahoja asioita. Ennen minä löysin hyvät aisat vain.Tunnen itseni hyvin tarpeettomaksi ihmiseski. Mitä mä olen saavuttanut elämälläni tähän asti ? En mitään opiskelupaikkatkin meni ohi suun. Saan ihmiset kärsimään tunteillani ja feikki hymyllä. Kaikki näkee minut iloisena känni ääliönä. Olin poikien kanssa pitkästä aikaan juomassa. Join kaiken tyhjään vatsaan ja noh loput voitte varmaankin arvata. 

En tunne enään edes syyllisyyttä. Jotenkin ajatus elämästä on muuttunut. Elämä oli enennen jotain jännittävää ja odottomatonta. Nykyään samaa asiaa joka päivä mitään uutta. Ärsyynnyn helposti, Suutun helposti, Masennun helposti, Ahdistun helposti. En ole nukkunut öisin nykyään se venyy ilta-päivään. Ei tunnu helpolta enään mikään. Olen ollut varpaillani monet vuodet ja pelännyt tätä tunnetta. Mutta nyt se on jo arkipäivää. Tunnnen suunnatonta vihaa monia ihmisiä kohtaan. En ole ajatellut vähään aikaan satuttaa itseäni. Mutta itsemurha ajatus on jotenkin tuttu. Mutta mitä turhaan tappaa itseään. Me kuollaan jossain vaiheessa kumminkin. Kaikki joskus katoaa. Eih ehkä hetkessä, mutta pikku hiljaa ja vähän kerrallaan. Viime tekstissäni kerroin, kuinka kaipaan öisin ex-tyttöystävääni. Tuntuu jotenkin siltä, että hän ei olisi koskaan minusta välittänytkää. Olin aivan liian hyvä sydämminen. Olen ollut jo pitkän ajan. Mutta sen on loputtava. En tahdo enään kärsiä tällaista Naisen takia. Ei en hyväksy sellaista käytöstä minua kohtaan enään. 

"Joskus ihminen jota tarvitsisit eniten osottautuu ihmiseksi jota ilman pärjäät parhaiten "

 

~hard rain ~

 

 ~Yeah, I Know~