Vähän aikaa sitten paras ystäväni mursi ystävyyden. Ei enään häntä lähellä tilanteissa joissa hän tuki aina. Outoa se ei muuttanut elämääni lainkaan. Muut ystävät läheni. Olimmeko muuttuneet niin paljon jotta meidät piti erottaa, laittaa toisiin suuntiin kulkemaan. Lisäksi oliko nämä ystävät jotka lähenee entisestään joka päivä saman tien kulkijoita kuin minä? kauvanko me tulemme tulemme samaa tietä kulkemaan ?
Tyttöystäväni on pysynyt rinnallani. Pysyy varmasti edelleen kauvan. Ei ole tietenkään parisuhteemme ruusuilla tanssimista, varsinkaan pelkkien terälehtien päällä. Ruusuissa piikit pistelee vähän väliä, mutta eikös se ollut niin et se mikä ei tapa niin vahvistaa?
Henkiset ongelmat pään sisällä pyörii hiljaisina hetkinä. Hetkinä jolloin muistelet elämääsi ja unelmoit tulevasta. Ongelmien murehtiminen ei kannata. Kerran kun jää murehtimaan koko loppu päivä on piloilla. Murehtiminen ei nopeuta ongelman eteenpäin viemistä.
Aika muuttaa ihmistä, Parisuhteet on ruusulla tanssimista mutta vain koko ruusun päällä ja ongelmat ei murehtimalla katoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti