-Aika muuttaa kulkiaa

Vähän aikaa sitten paras ystäväni mursi ystävyyden. Ei enään häntä lähellä tilanteissa joissa hän tuki aina. Outoa se ei muuttanut elämääni lainkaan. Muut ystävät läheni. Olimmeko muuttuneet niin paljon jotta meidät piti erottaa, laittaa toisiin suuntiin kulkemaan. Lisäksi oliko nämä ystävät jotka lähenee entisestään joka päivä saman tien kulkijoita kuin minä? kauvanko me tulemme tulemme samaa tietä kulkemaan ? 

Tyttöystäväni on pysynyt rinnallani. Pysyy varmasti edelleen kauvan. Ei ole tietenkään parisuhteemme ruusuilla tanssimista, varsinkaan pelkkien terälehtien päällä. Ruusuissa piikit pistelee vähän väliä, mutta eikös se ollut niin et se mikä ei tapa niin vahvistaa? 

Henkiset ongelmat pään sisällä pyörii hiljaisina hetkinä. Hetkinä jolloin muistelet elämääsi ja unelmoit tulevasta. Ongelmien murehtiminen ei kannata. Kerran kun jää murehtimaan koko loppu päivä on piloilla. Murehtiminen ei nopeuta ongelman eteenpäin viemistä. 

Aika muuttaa ihmistä, Parisuhteet on ruusulla tanssimista mutta vain koko ruusun päällä ja ongelmat ei murehtimalla katoa.

- Suojelusenkelin verta

Välillä helppoo välillä vaikeempaa. Ymmärrys elämässä on tärkeätä. Miksi ? Kukaan maan päällä ei ole saman näköinen saman lainen. Sä voit nähdä sen täällä nykyään, kun kaikki yrittää näyttää samalta mutta sisältään huutaa erikoisuuttaan. Miksette hyväksy itse sitä ettei kaikki ole sitä samaa massaa? Jokainen joka sanoo jonkun näköisen loukkauksen erillaisesta ihmisestä ihmisestä. Mutta miksi? Mikä saa meidät sanomaan sen ? Mikä sisimpään kolahtaa joka saa sinut sanomaan noin ? Emmekö vain ajattele mitä sanomme?

Uskonto? Miksi uskonto ei hyväksy homoutta? Miksi itseään nuorempia kritisoidaan? Miksi kropan pitäisi olla "täydellinen"? Miksi ulkonäkö menee sisällön edelle ?

Miksi ihmiset ovat tehneet, jotta kaikki kritisoidaan? Suuria kysymyksiä niin vähän kiinnostusta. 

 

Vaivaako ahdistus? kokeile

1. 1. Opettele epämukavuuden sietämistä. Ahdistus tuntuu ikävältä, mutta et tule hulluksi, sairastu tai kuole. Muista, että olosi johtuu reaktiosta, joka menee ohi.
   2. Tunnista pelot ahdistuksen taustalla. Voitko ratkaista niitä tekemällä muutoksia elämässäsi? Jos voit, toimi askel kerrallaan. Jos et, lopeta märehtiminen.
   3. Siirrä huolet huolihetkeen. Kirjoita iltaisin 10 minuuttia huoliasi ylös, kunnes olosi helpottaa.
   4. Ahdistuksen aikana rentoudu ja keskity rauhalliseen palleahengitykseen. Voit myös mennä ajatuksissasi johonkin turvalliseen paikkaan.
   5. Ankkuroi rauhallinen olo kehomuistiisi. Hengitä muutama syvä palleahengitys ja sano itsellesi: ”Rauhoitu, rentoudu.” Voit myös koskettaa vaikka käsivarttasi tyynesti. Kun toistat tätä usein, kehosi alkaa muistaa miellyttävän olon, ja sanat tai kosketus rauhoittaa sinut.
   6. Opettele esimerkiksi päiväkirjan avulla tunnistamaan tilanteet, jotka laukaisevat ahdistuksen tai paniikin. Kun tunnistat alkuoireesi, opit katkaisemaan ahdistuksen heti alkuun. Kun ahdistus uhkaa, rauhoitu ja keskitä huomiosi muuhun: hengitykseen tai ympäristön yksityiskohtiin. Voit myös soittaa jollekulle tai paneutua työhön tai peliin.
   7. Kuuntele sisäistä puhettasi ja käännä kielteisyys myönteiseksi. Lopeta vaatiminen, soimaus ja kauhukuvien maalaus. Rauhoita, rohkaise ja kannusta itseäsi. Kyseenalaista ajattelusi ja kysy, onko todella näin. Muista, että ikävyydestä voi aina oppia jotain. Yritä suhtautua tulevaan realistisen myönteisesti.
   8. Jos kammo rajoittaa elämääsi, altistu sille vähitellen. Kasvata motivaatiotasi: Mitä hyötyä sinulle on pelon voittamisesta?
   9. Listaa vaikeita tilanteita ja paikkoja. Aloita altistus mielikuvissasi helposta tilanteesta. Rentoudu ensin ajatuksissasi rauhallisessa maisemassa. Elävöitä maisemaa tuoksuin, äänin ja tuntein. Mene sitten ajatuksissasi ongelmatilanteeseen ja kohtaa se luottavaisena. Muokkaa pelottavia asioita mukaviksi tai hassuiksi.
   
   10. Aloita oikea altistus vähitellen. Jos bussimatka pelottaa, käy tyhjässä linjurissa päätepysäkillä ystävän kanssa ja sitten yksin. Etene yhden pysäkinvälin matkasta pitempään reissuun. Älä lannistu vastoinkäymisistä.
   

~Nyt on aika suuta aukaista

Olenko kuollut vaiko parantunut ?

Jotenkin päivät tuntuu erillaisilta. Rntakipu väitynyt mutta rankka hengitys pysynyt. Mitä tämä on? Onko masennusväistänyt? Vai onko tunteeni kadonneet?

Luojani vain tietää. Kuka on luojani? Kuka seuraa minua ja minun tekemiset määrää? Onko kaikki elämässä vain sattumaa vai onko kohtalo olemassa? Olenko ainut joka on oikeasti olemassa? Onko muut tyhjiä? Onko vain pari ihmistä täynnä tunteita ja loput tyhjiä?

Pienenä ajattelin että olen yksin maailmassa ainut joka omistaa hengen ja tunteet, muut olisi tyhjiä kuoria. Uskoin siihen monet vuodet. Ehkäpä siksi masennuin, voiko se olla niin? Luen hyvin ihmisten tunteita kasvoilta eleistä. Nään paljon mitä monet ei nää. 

Ehkä siksi piilotan tunteeni hyvin?

Onko jokaiselle hyvälle ihmiselle rakennettu hyvä loppu ?

Onko karma olemassa? Jos on kuka sen määrää? Itse luotan karmaan, olen nähnyt sen toimivan ja luotan siihen. Mutta miksi? Ihmisellä pitää olla jokin johon se uskoo. Mitä tapahtuisi jos kaikki luokiteltaisiin taruiksi ja ei olisi sellaista mihin voi sanoa uskovansa? Mitä tapahtuisi? Masentuisiko ihmiset? Jatkuisiko elämä entisellään ?